OTTEITA VÄITÖSKIRJASTA
-06 ”Juutalaisvastaisuus Suomessa 1918-44
Tekijä Jari Hanski 2006
"Äärioikeiston julkaisut
1930-luvun alun Suomessa äärioikeisto nousi, kuten monissa muissakin Euroopan
maissa. Kansallissosialististen ryhmien lisäksi Suomessa oli muita äärioikeistolaisia
ryhmiä, joiden vaikutteet olivat pitkälti Saksasta ja Italiasta, mutta jotka
kuitenkaan eivät suoranaisesti tunnustaneet näiden maiden aatteita. Kutsun
kaikkia näitä erilaisia liikkeitä äärioikeistolaisiksi, sillä sen tyyppiset
näkemykset yhdistävät niitä. Joukosta voi erotella omaksi ryhmäkseen
varsinaiset kansallissosialistit, joiden julkaisuissa oli erityisen paljon
juutalaisvastaista ainesta. Martti Siisiäisen tutkimuksen mukaan vuosien
1921–1944 aikana Suomessa oli kaikkiaan 190 erilaista fasistista, kansallismielistä tai heimoaatetta ajanutta yhdistystä: näistä suuri osa
vaikutti juuri tämän ajanjakson lopulla, sillä 1940-luvulla – käytännössä
jatkosodan jälkeen – lakkautettiin kaikkiaan 180 tällaista järjestöä. Edellä
mainituista suurin poliittinen järjestö oli isänmaallinen kansanliike, jonka
jäsenmäärä oli suurimmillaan 1930-luvun lopulla noin 80 000. s. 36.
Todellisuudessa Puolan–Venäjän sotaan osallistui paljon juutalaisia, jotka
taistelivat Puolan armeijassa. Kun puolalaiset taistelujen edetessä
valloittivat alueita venäläisiltä, puolalaiset syyttivät silti6 juutalaisia
yhteistyöstä bolševikkien kanssa. Lisäksi Puolan papisto, jolla oli suuri vaikutusvalta
maan asukkaisiin, levitti tietoja bolševikkien ja juutalaisten yhteyksistä.
Sodan yhteydessä toimeenpantiinkin maan pahimmat pogromit sitten 1600-luvun.
Erityisesti Ukrainan armeija vainosi juutalaisia johtajansa Simon
Petliuran suostumuksella. Juutalaisaktivisti Shalom Schwarzbard puolestaan
murhasi Petliuran Pariisissa vuonna 1926. Toisaalta myös venäläiset joukot
hyökkäsivät juutalaisten kimppuun perääntyessään Ukrainasta. Yhteistä Suomelle
ja Puolalle oli se, että molemmissa maissa oli piirejä, jotka uskoivat
juutalaisten olevan bolševismin todellisia johtajia."
Lääninrovasti
K. R. Kares oli vahvasti sitä mieltä, että nimenomaan juutalaiset olivat
vastuussa kommunismista, sillä olivathan aatteen kaksi tärkeintä kehittäjää –
Karl Marx ja Ferdinand Lasalle – molemmat juutalaisia. He ”Molemmat ovat näin
kotoisin siitä juutalaisuudesta, joka pitää tietoisena tarkoituksenaan tuhota
kaiken mikä muistuttaa kristillisyydestä sekä yhteiskuntajärjestyksestä että
ennen kaikkea siveydestä”. Marxin tuomaa kommunismiin oli ”henkivalta, joka on
kotoisin syvyydestä, ja jonka on voinut keksiä vain kaikista siveellisistä
normeista vapautunut juutalainen”. S. 182.
S. 183:
”Se, että juutalaiset
olivat nousseet Ranskan hallituksen johtoon, johtui edelleen lehden mukaan siitä,
että maa oli täysin riippuvainen juutalaisista. Blum toimi lisäksi toisen
internationalen puheenjohtajana, mikä lehden mielestä lisäsi hänen
epäluotettavuuttaan. Täysin varma hänen asemansa Ranskan johdossa ei kuitenkaan
ollut, sillä Berliinissä oli levitetty varmaa tietoa Ranskan vapaamuurarien
halusta aloittaa sota Saksaa ja Italiaa vastaan: sodan yhteydessä Blum luopuisi
vallasta ja Ranskan diktaattoriksi nousisi Blumille puheita kirjoittanut
juutalainen Mandel-Rotschild. Kun Blumin vielä väitettiin kirjoittaneen
avioliitosta kirjan, jonka mukaan sukurutsassa ei ollut mitään pahaa, oli
juutalaisten tavoite Työrintaman mielestä selkeä: ”Sanat ovat selvät, ne eivät
selityksiä kaipaa, mihin juutalaiset tällä pyrkivät.”
184. ”Neuvostoliitto ja sen tekemiset
olivat keskeinen asia Työrintaman kirjoituksissa. Maassa ei nähty olevan
rotukysymystä, ja siksi siellä olivatkin juutalaiset vallassa. Juutalainen
runoilija Pinski oli Työrintaman mukaan kertonut Neuvostoliitossa vierailtuaan,
että ensimmäistä kertaa hän saattoi unohtaa olevansa juutalainen. Jos
Neuvostoliiton kansa ottaisi vastaan, voitaisiinkin lehden mielestä kaikki
maailman juutalaiset lähettää sinne. Juutalaisten väitettiin myös käyttävän asemaansa
hyväkseen, sillä kun esimerkiksi entinen Leninin uskottu Grigori Zinovjev oli
teloitettu vuonna 1936, ilmaantui Ranskassa perijöitä, jotka halusivat saada
haltuunsa Zinovjevin Ranskaan siirtämät noin 10 miljoona frangia. Työmiehen
mukaan Stalinin vainoissakin juutalaisia menehtyi vain vähän. Espanjan
sisällissodassa taas tasavaltalaiset tuhosivat lehden mukaan kristityt kirkot
mutta säästivät synagogat. Lisäksi Neuvostoliiton juutalaiset osoittivat
oveluutta lupaamalla niille Ranskassa asuneille emigranteille, jotka palaisivat
takaisin, täydellisen armahduksen. Tosiasiassa alus vei nämä Espanjaan
taistelemaan tasavaltalaisten riveissä.”
”Nimimerkki Kansalainen” kirjoitti..(--)
Kirjoittajasta juutalaisten salaisuudet
olivat paljastuneet ja samoin se, että he olivat kapitalisteja, asekauppiaita, sanomalehtiruhtinaita,
kommunismin luojia ja johtajia, vapaamuurareita ja vale demokraatteja.
Juutalaisten maailmanvalloitussuunnitelmille oli vaaraksi se, että ihmiset
olivat nyt saaneet ne selville. Niinpä Suomessakin oli paljastettava, keitä
nämä ihmiskunnan viholliset olivat, että heidän toimintansa voitaisiin estää. Jälleen
kansallissosialistien kirjoituksessa yhdistettiin juutalaisiin sekä kapitalismi
että kommunismi. Vaikutteet oli otettu kansainvälisistä juutalaisvastaisista
kirjoituksista, ja niitä oli sitten sovellettu riittävässä määrin Suomen
oloihin.” S. 185.
Ja: 186. ” Myös
Työrintaman pilakuvissa juutalaiset yhdistettiin bolševismiin. 434. Juutalaisbolševikki oli peto, joka
vyöryi idästä ja uhkasi koko maailmaa. Samaa aihepiiriä edustivat myös
sotavuosina ilmestyneen Vitsi-Motti-lehden pilakuvat, joissa juutalaiskapitalistit
toivoivat sodan jatkuvan kauan, jotta he rikastuisivat yhä enemmän; toisaalta
juutalainen esiintyi kuvissa yhdessä aasialaisen kommunistin kanssa ”Euroopan
onnellistuttajina”.435. Pilakuvat olivat helppo keino saada kirjoitusten
sanoma perille: kuva kertoi aina enemmän kuin kirjoitus. Kuvissa tuli hyvin
esille juutalaisten petomaisuus, samoin heidän väitetty yhteytensä
bolševismiin.”
Edelleen s. 189. ” Sota bolševikkijuutalaisia vastaan Toiseen
maailmansotaan liittyi Suomen ja juutalaisten kannalta kolme eri vaihetta:
talvisodan aikana kansa yhdistyi vihollisen edessä, välirauhan aika oli
puutteen aikaa, ja lopulta jatkosota käytiin avoimesti juutalaisvastaisen
Saksan rinnalla. Juutalaisvastaisissa kirjoituksissa yhdistettiin sota-aikana
edelleen mielellään juutalaisuus ja marxilaisuus: esimerkiksi Urho Perttunen väitti,
että Marx olisi luonut aatteensa juutalaisen maailmanliiton käskystä."
VÄHÄN HISTORIASTA (Oma otsikkoni)
”Suomalaisissa kulttuuripiireissäkin oli juutalaisvastaisuutta. Esimerkiksi
Topelius oli sitä mieltä, että juutalaisten heikkouksiin kuuluivat
antinationalismi, kosmopoliittisuus, materialismi ja Kristuksen kieltäminen.
Juutalaiset tulisi saada käännytetyiksi kristinuskoon, jolloin nämä Topeliuksen
mielestä ohjaisivat muutkin kansat pelastukseen. Topeliuksen käsitykseen
juutalaisista vaikutti tutkija Nils-Erik Forsgårdin mukaan hänen uskonnollisuutensa
syveneminen 1860-luvulta lähtien.” S. 59.
” .. Kirkon rooli juutalaisvastaisuudessa
onkin ollut voimakas: esimerkiksi Puolassa papit levittivät innokkaasti juutalaisvastaista
viestiä, kuten väitettä juutalaisten suuresta määrästä bolševikkien
johtajistossa. Onkin sanottu, että 1920- ja 1930-luvulla Puola modernisoitui,
mutta samaan aikaan maa muuttui uskonnollisesti suvaitsemattomaksi. Kansainvälisten
tutkimusten mukaan Länsi-Euroopan maissa ei puolestaan juurikaan esiintynyt
uskonnollista juutalaisvastaisuutta. Uskonnollisella juutalaisvastaisuudella on
siis pitkät perinteet, mutta mikä oli tilanne Suomessa?" S. 66.
” Kirkkoherra J.
W. Wartiaisen juutalaisvastainen teos Juutalaisten maailmanhistoriallinen merkitys
entisaikaan Jumalan kansana ja nykyään saatanan joukkona ilmestyi Werner Söderström
Osakeyhtiön kustantamana vuonna 1922. Wartiainen oli ollut pappissäädyssä
ensimmäistä kertaa vuoden 1897 valtiopäivillä: jo tuolloin hän oli varoitellut
juutalaisten kristityille aiheuttamasta vaarasta.” s. 67.
” Wartiaisen
kirja tuomittiin sekä Paimenessa että Arvostelevassa luettelossa. Professori
Arvi Grotenfeltin mielestä Wartiaisen kirjaa vaivasi ahdasmielinen vanhoillisuus
ja sokea juutalaiskammo. Esitettyään erilaisia otteita kirjan Suomea koskevista
osista Grotenfelt totesi: ”Esitys on kauttaaltaan kovin kiero ja harhaanviepä.
En suosittele kirjaa kellekään.”131 Kovin paljon mairittelevampi ei ollut pastori Anton
Koskenniemen esittämä arvio: hänen mukaansa Wartiaisen teos oli ”Sopimaton,
juutalaisvihaa synnyttävä kirja”.132
Vuosikymmen myöhemmin kirja sai kuitenkin osakseen äärioikeiston arvostusta
Tapparamiehessä.” S. 69.
Sivu 74: ”Kansallissosialistisessa Työrintamassa pohdittiin juutalaiskysymystä
kristillisen etiikan valossa elokuussa 1938. Kirjoittaja väitti, ettei kukaan
vastustanut juutalaisia pelkästään heidän rotunsa takia: juutalaisten
keskuudessa saattoi olla rehellisiä ja kunnioitusta ansaitsevia ihmisiä. Syy vihaan
oli heidän luomissaan aatteissa, kuten kommunismissa, ja siksi juutalaiset oli
lyötävä maahan. (--)Vaikka kirjoituksessa myönnettiinkin, että juutalaisten
joukossa saattoi olla myös rehellisiä ihmisiä, ansaitsivat kaikki juutalaiset
silti tuomion, koska lehden mukaan juutalaiset olivat luoneet muun muassa
kommunismin.”
” Ison-Britannian
hallitus julisti Palestiinan juutalaisten kansalliskodiksi, ja vuoteen 1925
mennessä arviolta 25 000 juutalaista oli muuttanut alueelle. Palestiina oli
1920-luvun alussa levotonta aluetta, ja esimerkiksi vappuna 1921 alkaneissa mellakoissa
kuoli noin 150 ihmistä.156 Ajatus bolševikkien, joita juutalaiset muka johtivat,
ja sionistisen liikkeen yhdistymisestä oli virheellinen. Paluu Palestiinaan
olisi estänyt vallankumouksellisten vallankumouksen tekemistä, eikä
sionisteilla puolestaan ollut muuta intressiä kuin päästä palaamaan
Palestiinaan.” S. 77.
” Myös Suomen
Lähetysseuran johtaja Matti Tarkkanen esitti arvionsa Ester Ståhlbergin
kirjasta.Tarkkanen huomautti kirjan selkeistä asiavirheistä, kuten väitteestä,
että olisi kestänyt vain päivän kävellä Nasaretista Jerusalemiin. Matka oli sata
kilometriä. Pahempana virheenä Tarkkanen piti kuitenkin sitä, että
”juutalaisuuden ja kristillisyyden suhde on [kirjassa] aivan kiero”. Tarkkasen
mielestä Ståhlberg ihaili kohtuuttomasti juutalaisia, joilla ei ollut
Ståhlbergin mukaan koskaan ollut ”suurvaltaunelmia” vaan aina ”hengen voimaa, siveellisyyttä
ja vanhurskautta”. ”Juutalaisten neroutta ylistetään, mutta ei sanallakaan
mainita sitä turmelusta, mitä sellaiset nerokkaat juutalaiset kuin Marx, Georg
Brandes y. m. ovat tuoneet kristikansojen piiriin.” S. 103.
” Toisaalta
Yhdysvallat oli äärioikeiston mukaan täysin juutalaisten vallassa. Olihan
juutalaisia korkeissa viroissa sekä sanomalehtien ja vapaamuurariloosien
johdossa. Juutalaisten oletettu valta-asema näkyi Työrintaman mukaan
esimerkiksi siinä, että Yhdysvalloissa oli ollut meneillään juutalaisten
työttömyyden poisto-ohjelma, jonka myötä maan työttömyys oli kasvanut huomattavasti.288 Väite vaikuttaa
kummalliselta, mutta sen takana on selkeä ajatus siitä, että juutalaisuus oli
pahasta: niinpä kun Yhdysvaltojen työttömyys oli noussut, oli se tietenkin
juutalaisten syytä. Se, että nimenomaan Ranska ja Yhdysvallat esiintyivät usein
juutalaisvastaisissa kirjoituksissa, johtui siitä, että Ranskassa oli juutalainen
pääministeri Leon Blum ja että Yhdysvalloissa juutalaisilla oli väitteiden mukaan
suuri taloudellinen valta.”
” Kansallissosialistien
mukaan juutalaiset hallitsivat maailman ja myös Suomen talouselämää lainoilla.
Juutalaispankkiirit olivat muka saaneet maailman maat näin hallintaansa. Herää
Suomi-lehdessä juutalaisten rahamahtia verrattiin feodalistiseen järjestelmään,
jonka korkeimpana asteena he olivat joko kymmenen viisaan, vapaamuurariuden
ylimmän asteen tai salaisen kansainvälisen pankkiyhtymän muodossa. Yksi
juutalaisen rahavallan johtomiehistä oli Rotschild, joka vieraili Suomessa
kesällä 1932. Hän ei Tapparamiehen mukaan ollut pelkällä lomamatkalla vaantutustumassa
Suomen teollisuuteen ja malmivaroihin valloitusmielessä. ” S. 130.
” Lisäksi juutalaiset
olivat muka huijanneet työmiehiä ja köyhälistöä hamutessaan muiden työn
hedelmät omiin käsiinsä. Väitteiden mukaan osa tätä toimintamallia oli
tietenkin myös juutalaisten luoma kommunismi, jolla oli muun muassa rovasti
Matti Jaakkolan, Viitasaaren isänmaallisten kansalaisten kantavan voiman mukaan
huijattu työväestöä jo pitkään.304 Väite, että juutalaiset elivät muiden kustannuksella,
esiintyi myös esimerkiksi Norjassa. Jaakkolan mielestä juutalaisuutta esiintyi
nimenomaan kommunismin yhteydessä, sillä aate oli juutalaisten omaksi
hyödykseen luoma.”s.135.
” Juutalaisten
väitettiin myös houkuttelevan nuorisoa tanssikouluihin, joissa uusin villitys
oli swing. Vapaa Suomi kirjoitti aiheesta huhtikuussa 1942 todeten swingin
olevan ”viimeinen keino Suomen nuorison turmelemiseksi”. Samassa yhteydessä myös
jazzmusiikkia syytettiin juutalaisuudesta, ja kirjoittajan mukaan nämä tulisivat
yhdessä turmelemaan nuorison ja johtamaan nuoret tielle kohti bolševismia.
Helsingissä oli järjestetty kilpailu swing-orkestereille, ja tämänkin
tapahtuman takana olivat kirjoittajan mukaan juutalaiset. Gunnar Lindqvist
palasi aiheeseen syksyllä Kustaa Vaasa -lehdessä. Tilanne oli hänen mukaansa
edelleen paha, sillä juutalainen swing houkutteli suomalaisnuorison huonoille
teille, ja siksi koko musiikki olisi kiellettävä yhdessä jazzin kanssa.”
” Juutalaiset
olivat kansallissosialistien mielestä saaneet työläiset ja köyhälistön ajamaan
näiden periaatteellisen vastustajan, kapitalistin, asiaa: juutalaiset itse olivat
suurimpia kapitalisteja ja samaan aikaan sosialismin ja kommunismin johtajia.”
S. 144.
” Taloudellista
juutalaisvastaisuutta sisältävien kirjoitusten suhteen 1930-luku oli selkeä
huippukausi. Se johtui paitsi lamasta, josta myös syytettiin juutalaisia, myös siitä,
että kansallissosialistista propagandaa, jossa varoitettiin kansainvälisen
juutalaisen vaarallisuudesta kaikille valtioille, hyödynnettiin myös
suomalaisissa kirjoituksissa.”
S. 145.
” 5 JUUTALAISET
JA BOLŠEVISMI
Juutalaiset
yhdistettiin tutkimusajankohtanani usein kielteisesti bolševikkeihin.
Erityisesti äärioikeiston piirissä esiintyi väite kommunismin juutalaisesta syntyperästä,
mutta myös muilla tahoilla esitettiin samaa. Väite on kuitenkin kiistetty
monissa tutkimuksissa, mutta se on elänyt meidän päiviimme asti.
Rinnastus
syntyy 1910—1920-luvulla
Monet suomalaiset ja suomensukuiset kertoivat vaiheistaan Neuvosto-Venäjällä ja
Neuvostoliitossa tutkimusajankohtanani. Melko pian bolševikkien valtaannousun jälkeen
levisivät Suomeenkin ensimmäiset huhut, joissa juutalaiset nimettiin erityisen
innokkaiksi bolševikeiksi.” (---). Sivulta 147:
”Venäjän valankumous ja Suomen sisällissota selvästi lisäsivät käsitystä Neuvostoliitosta
levinneestä vasemmistolaisuudesta, joka koettiin ”juutalaiseksi”, kuten
Kuparinen perustellusti esittää. Vaikka juutalaisten lukumäärä Neuvostoliiton
johdossa oli ajoittain hyvinkin suuri verrattuna heidän suhteelliseen
osuuteensa maan väkiluvusta, ei heillä kuitenkaan missään vaiheessa ollut enemmistöasemaa.
Väitteet juutalaisten suuresta lukumäärästä sekä bolševistisen puolueen että
Neuvostoliiton johdossa olivat toistuva teema aikalaiskirjoituksissa.
Professori Benjamin Pinkus toteaa kuitenkin tutkimuksessaan The Jews of the
Soviet Union (1988), että tämä väite oli väärä: esimerkiksi Neuvosto-Venäjän/Neuvostoliiton
bolševistisen puolueen jäsenistä juutalaisten osuus oli suurimmillaankin vain
5,2 prosenttia vuonna 1922. Puolueen keskuskomitean jäsenistä oli huhtikuussa
1917 juutalaisia kolme yhdeksästä ja saman vuoden elokuussa kuusi 21:stä.
Vuonna 1918 luku oli neljä 14:stä ja vuonna 1921 viisi 25:stä. Vuonna 1939
puolueen johdossa oli 11 juutalaista täysjäsentä ja kolme kandidaattia eli 10
prosenttia kaikista.
Politbyroon jäsenistä oli juutalaisia 23–37 prosenttia aina vuoteen 1925 asti,
mutta kun puolueen oppositio poistettiin, ei yhtäkään juutalaista jäänyt
joukkoon. 1930-luvulla sen sijaan politbyrossa oli juutalainen Lazar
Kaganovitš. 1930-luvun puhdistuksissa moni juutalainen katosi puolueen ja
sihteeristön tärkeiltä paikoilta, mutta Pinkuksen mukaan syynä ei ollut
juutalaisuus vaan valtapolitiikka. Neuvostoliiton parlamentissa juutalaisia oli
4,1 prosenttia vuonna 1936. Puna-armeijan johdossa heitä oli enimmillään 4,6
prosenttia vuonna 1926.” S. 149.
Päätän tämän katsaukseni väitöskirjan sivulta 154 ottamaani lainaukseen, jonka yhteyttä
tämän päivän Venäjään ja sen johtajaan vai jokainen vertailla mielessään.
” Juutalaisvastaisuus
näkyi myös Pärnäsen kirjoituksessa ”Bolshevistinen agitatsioni” vuodelta 1929. Neuvostoliitossa hallitsi hänen
mukaansa nimeämätön ”juutalainen kauppanero”, jonka johdossa olivat myös kaikki
maan sanomalehdet. Tämä oli muun muassa hiljentänyt ihmiset asettamalla näiden
suuhun ”leipäsuitset”; toisin sanoen tämä oli hiljentänyt vastustajat elintarvikemonopolilla.
Pärnänen ei nimennyt kyseistä juutalaista: voikin olettaa, että kyseessä oli
pelkästään propagandatarkoitukseen luotu henkilö, jolla hän pyrki pelottelemaan
lukijoitaan. Pärnäsen kirjoitus olikin ainoa, jossa väitettiin Neuvostoliiton olevan
yhden nimeämättömän juutalaisen hallinnassa; muissa kirjoituksissahan kerrottiin,
että johdossa on joukko juutalaisia.”
PS. Olisihan tuossa runsaassa aineistossa paljon muutakin asiaa, jota voisi
käsitellä. mutta olkoon tämä vain eräänä esimerkkinä ja pienenä ”yhteenvetona”
joistakin myös tähän päivään ja nykyiseen propagandaan liittyvien
mielleyhtymien osuvuudesta.
JK. ” Juutalaisten
vaikutus oli kirkkoherra J. W. Wartiaisen mukaan kasvanut nimenomaan Ranskan suuren
vallankumouksen jälkeen. Liberalismin lipun alla heidän ammattinsa,
koronkiskonta, oli näyttänyt luvalliselta. Wartiainen väitti, että juutalaisten
oppeihin kuului muun muassa, että kirkko oli erotettava valtiosta ja että sitä
oli kaikin tavoin vainottava, että työmiehet oli pidettävä kurissa alhaisilla
palkoilla ja vähäisellä koulutuksella sekä että turmelusta ja rikkinäisyyttä oli
levitettävä laajoihin piireihin. Liberalismi vaikutti kuitenkin vain ylempiin
ja keskiluokkaan, joten työväelle oli tehtävä oma turmeluskeino. Tähän
tarkoitukseen juutalaiset loivat Wartiaisen mukaan sosialismin ja kommunismin.
Juutalaiset nostattivat itsensä työväenliikkeen johtoon, ja siksi esimerkiksi
Marx kirjoitti teoksensa. Näin työläiset saatiin Wartiaisen mielestä ajamaan juutalaisten
tarkoitusperiä: erityisesti juutalaisten vaikutus työväenliikkeeseen näkyi
vihassa kirkkoa kohtaan. Kaiken tämän toiminnan avulla juutalaiset olivat
Wartiaisen mukaan koonneet rikkauksia ja köyhdyttäneet kristittyjä.” s.154.
Olin huvittunut erään toisen Vartiaisen "vertailukelpoisuudesta" assosiaatioissani.